Surullisia säveliä ilmaiseksi

Bongasin GamesPressistä kauhupeli Sadnessin Sad Theme -kipaleen. Minulle biisin lataaminen maksoi yhden GP Pro -pisteen, Te saatte sen ilmaiseksi klikkaamalla tästä. Biisi on tarkoitettu jaettavaksi, joten ei huolta.

Sadness on eräs Nintendo Wiin kiinnostavimmista peleistä. Sitä kehittää verrattain tuntematon puolalaisstudio Nibris. Tai itse asiassa Nibris vain suunnittelee peliä. Sadnessiä ohjelmoi 30-henkinen Frontline Studios, ja pelin kuvittaa peli- ja elokuvagrafiikkaan erikoistunut Digital Amigos. Uuden sukupolven pelinkehitystäkö?

Sadness pitäisi valmistua vuoden 2007 lopulla. Alla on peliä koskeva englanninkielinen lehdistötiedote.

Tuli hännän alla

Kiirettä pitää, vaikka Suomen kesä se ei edelleenkään suostu päästämäään otteestaan. Blogissani on ollut kahden erittäin suositun kirjoituksen jälkeen tyyntä. Tämä johtuu siitä, että tein pienimuotoisen maailmanympärimatkan käyden ensin Lontoossa ja sitten Tokiossa. Japanin pääkaupungin yölle ei yksinkertaisesti löydy vertaista.

Ei vaineskaan. Todellisuudessa viime aikoina ei ole tapahtunut juuri mitään, mistä kirjoittaa blogiin. Jos se ketään lämmittää, julkaisin täälläkin mainitusta Rockstarin Table Tenniksestä arvostelun KonsoliFINissä. Omasta mielestäni tekstin minimalistisen helppolukuinen tyyli tekee arvostelusta yhden parhaimmistani. Tapanani on sortua liian monimutkaisiin lauserakenteisiin, mikä osaltaan johtuu täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin takertumisesta.

Lisäksi olen pelleillyt PGR3:n Photo Moden kanssa. Yllä oleville PGR3-kuville löytyy jatkoa mediasaitilta. Microsoft ja Bizarre ansaitsevat kaiken kiitoksen pelin viimeisimmästä päivityksestä, joka lisäsi paitsi uusia pelimuotoja myös mahdollisuuden lähettää Photo Moden kuvia Internettiin.

Alkaen tästä päivästä ja jatkuen ensi viikon puoliväliin olen oikeasti kiireinen. Lähden nyt aamupäivän aikana Jyväskylään ties miten pitkäksi aikaa. Ensi viikon alussa vuorossa on Joensuu, jossa kiertelen uskoakseni ainakin kaksi päivää. Saapa nähdä, jos reissuilta tarttuisi mukaan jotain blogahdettavaa. Epäilen.

Yhden DVD:n Unhola

[Jatkoa edelliselle kirjoitukselleni "Uuden sukupolven pelit vaativat Blu-Rayn -- eivätpäs vaadikaan"]

Huomasin, että Tilt.tv:n keskustelualueella kyseltiin yllä linkitettyyn kirjoitukseen viitaten The Elder Scrolls IV: Oblivionin koon perään. Asia kiinnosti itseänikin, sillä onhan peli selkeästi laajin Xbox 360 -nimike.

Tässä välissä on hyvä pikaisesti muistella menneitä. Oblivionin julkaisun alla huhuttiin Xbox 360 -version tulevan neljällä tai peräti yhdeksällä DVD-levyllä. Bethesda kuitenkin kiirehti kumoamaan huhut vahvistamalla pelin mahtuvan yhdelle DVD:lle.

Mutta kuinka suuren osan levystä peli loppujen lopuksi haukkaa? 95 %? 80 %? 76,9 %?

Päätin ottaa asiasta selvää. Hetken uutteran etsiskelyn ja tutkiskelun jälkeen löysin hakemani Xbox-Scenen foorumeilta: Xbox 360:n Oblivionin PAL-versio kuluttaa suunnilleen 66 % DVD9:n kapasiteetista. Pelin fyysinen koko on noin 5,6 gigatavua.

Tilaa säästyy eniten sillä, että Oblivionissa on niukasti videokuvaa: vain kehittäjän ja julkaisijan logot, traileri sekä intro. Peli käyttää myös SpeedTree-teknologiaa, joka pystyy proseduraalisesti luomaan monimuotoisia puita.

Sen sijaan tilaa pelissä vievät äänet, sillä Morrowindista poiketen dialogi on kokonaan ääninäyteltyä. Osansa haukkaa tietysti myös laaja, tyylillisesti vaihteleva pelimaailma.

Yhteenvetona voisi sanoa, ettei Oblivionin ahtaminen DVD:lle ole ollut edes tiukkaa. Mitenköhän laajoja pelejä saataisiin aikaan, jos levy sullottaisiin täyteen pelimateriaalia?

PS. Kannattaa huomata, etteivät pelien esitetyt koot ole sataprosenttisen luotettavia, koska ihmiset ilmoittavat hieman eri asetuksilla mitattuja tiedostokokoja. Harvoin heitot ovat kuitenkaan suuria. Edellisessä jutussa ilmoitettu DOA 4:n viiden gigatavun koko lienee kaikkein epämääräisin, sillä Xbox-Scenen käyttäjät väittävät HD-videoita runsaasti hyödyntävän mäiskinnän kooksi 6,6 gigatavua. Se tekisi siitä yhden suurimmista Xbox 360 -peleistä. Silmämääräisesti uutuuspelien koot ovat näyttäneet olevan tasaisesti viiden gigatavun molemmin puolin. GamesFirstin ennustama 7,4 gigatavun keskivertokoko näyttää olevan edelleen vuosien päässä.

Uuden sukupolven pelit vaativat Blu-Rayn — eivätpäs vaadikaan

Lueskelin hitusen erään Microsoftin Xbox-tiimiläisen uutta blogia. Yllätyksettömästi blogi käy sanasotaa Sonya vastaan, mutta väliin mahtuu aina silloin tällöin myös mielenkiintoisia löytöjä webin syövereistä.

Tämä löytö koskee Xbox- ja Xbox 360 -pelien tilantarvetta. Eli toisin sanoen tarvitaanko Blu-Raytä (25-50 Gt) tai HD DVD:tä (15-30 Gt) ihan oikeasti uuden sukupolven peleihin?

GamesFirst-sivusto selvitti aiemmin tänä vuonna, miten Xbox-pelien tilantarve on muuttunut laitteen elinkaaren aikana. Vuonna 2001 Xbox-pelin keskivertokoko oli vain 1,81 gigatavua. Neljä vuotta myöhemmin koko oli kasvanut 77 prosentilla 3,2 gigatavuun. Laskennat perustuvat 50-100 parhaiten arvosteltuun peliin ko. vuosina.

Joidenkin pelien koko yllättää: GTA3 vain 733 megatavua ja GTA: VC kevyet 1,2 gigatavua — molemmat edelleen erittäin monipuolisia, laajoja ja pitkäikäisiä pelejä. Itse asiassa kun kehittäjät oppivat optimoimaan pelejään, pelien koon kasvu hidastui ja useissa tapauksissa jopa kääntyi ylösalaisin. Esimerkiksi MechAssault vei 3,42 gigatavua sen monipuolisemman ja visuaalisesti nätimmän jatko-osan jäädessä 2,29 gigatavuun.

Nyt joku varmaankin kysyy, voivatko kokolukemat pitää paikkaansa? Mietitäänpä GameCubea. Konsolille julkaistiin sellaisia grafiikkapommeja kuin Starfox Adventures, Metroid Prime ja Resident Evil 4. Näistä vain RE4 levisi kahdelle levylle. Cuben käyttämän mini-DVD:n kapasiteettihan on noin 1,5 gigatavua, ei 8,5 gigatavua kuten DVD9:ää käyttävän Xboxin ja PS2:n.

Tiettävästi suurin julkaistu Xbox-peli oli RalliSport Challenge 2, joka kulutti hulppeat 6,19 gigatavua levytilaa. Silti jokainen varmasti tajuaa, ettei rallipeli pääse sisällön määrässä lähellekään esimerkiksi edellä mainittua GTA-sarjaa. Pelin koko ei myöskään riipu suoraan sen visuaalisesta laadusta, sillä keskinkertainen Terminator 3 haukkasi 5,67 gigatavua Doom 3:n jäädessä vajaaseen kolmeen gigaan ja Half-Life 2:n kahteen gigaan. Loppujen lopuksi vain 26 noin 800 Xbox-pelistä käytti enemmän kuin puolet DVD:n kapasiteetista. Se on 3 % laitteen pelitarjonnasta.

Mielenkiintoiseksi käsittely menee, kun ruvetaan spekuloimaan Xbox 360 -pelien tilankulutusta. Laitteen pelien dataa on ollut hivenen hankalampi vetää levyiltä kuin välittömästi julkaisun jälkeen murretun Xboxin, mutta GamesFirstillä oli artikkelin kirjoitushetkellä tiedossa neljän varhaisen pelin koot:

• Condemned: 3,9 Gt

• Madden 06 NFL: 3,3 Gt

• Dead or Alive 4: 5 Gt

• NBA 06: 4,5 Gt

Näistä laskettu keskiarvo jättää vielä hitusen yli puolet DVD9-levyn kapasiteetista käyttämättä. Jos Xbox 360 -pelit kasvaisivat kokonsa puolesta samalla tavalla kuin Xbox-pelit, GamesFirst ennustaa niiden keskivertokoon nousevan 4-5 vuodessa 7,4 gigatavuun. Valtaosa Xbox 360 -peleistä siis mahtuisi yhdelle DVD-levylle. Massiivinen Oblivion puhuu jo nyt paljon formaatin pätevyydestä.

Ja jos ne harvat levytilan ylittävät tuotokset olisivat samaa tasoa kuin Resident Evil 4, kukaan tuskin jaksaisi valittaa yhdestä levynvaihdosta.

Uskomaton 500 megatavun ero (Kuva: GamesFirst)

Mitä? Kuka? Minä?

Helsingin Sanomat kirjoittaa verkkosivuillaan:

“Poliisi eristi maanantain ja tiistain välisenä yönä risteysalueen Porin
keskustan tuntumassa. Kadun reunaan Luvianpuistokadun ja Maamiehenkadun risteyksessä oli jätetty noin 40 senttiä pitkä kranaatti.

Paikalle kutsutut pommiasiantuntijat totesivat kranaatin olevan vain käytetty hylsy, joka oli peräisin raskaan singon harjoituskranaatista.”

…

“Kranaatti kuljetettiin varmuuden vuoksi pommivaunulla puolustusvoimien hävitettäväksi. Poliisi epäilee kranaatin olevan viety jostakin varuskunnasta.”

Jaa’a. Mitähän sitä on tullut taas humalapäissä tehtyä. “Nokun mä luulin et sois hyvä läpppä.” Not. Jos joku kerran sai tuollaisen mötikän varuskunnasta vietyä, miksi ihmeessä ei pitäisi sitä itsellään “matkamuistona”? Ei meinaan joka pojan tai tytön hyllyn päältä vastaavaa löytyisi.

Paitsi että matkamuistojen vieminenhän on kiellettyä. Oops.

Xbox Liven kasvuideoita

Rupesin kirjoittelemaan blogiini, siis tänne, Xbox Livestä. Jutun juurena olivat jo viikkoja mielessäni pyörineet ideat siitä, miten palvelu voisi kasvaa palvellen silti etunenässä pelaajia.

Mutta voih, KonsoliFIN kaipasi tuoreita juttuja, joten teksti siirtyikin pienin muokkauksin sinne.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä tässä teille laiskimuksille on peräti suora linkki kolumniini. Käykääpä lukemassa, jos aihe kiinnostaa. Ja muistakaa ottaa kantaa KonsoliFINin keskustelupalstalla!

Pingistä konsolilla? Kyllä, kiitos!

Tänään löytyi Rockstarin Xbox 360 -julkaisu Table Tennis postilaatikosta. Kahlasin läpi Trainingin, yhden harjoitusmatsin ja helpoimman turneen. Peliä on kyllä ilo pelata. Yksinkertainen pelimekaniikka toimii ja tarjoaa yllättävän paljon tarkkuutta siihen, miten ja mihin palloa lyö. Tärinätoiminnollekin on löytynyt tärkeä tehtävä; tärinän voimakkuus kertoo, miten lähelle rajaa palloa on lyömässä. Peli on parhaimmillaan huikean nopeatempoinen, mikä korostaa refleksejä ja hermojen kestävyyttä. Otteluiden käsinkosketeltavaa tunnelmaa saadaan entisestään korotettua tyylikkäillä audiovisuaalisilla kikoilla. Ja kyllä, Table Tennis on miellyttävän kuuloinen ja kerrassaan upean näköinen peli, teknisesti Xbox 360:n kärkitasoa. Ehdottomasti sen 35 euron arvoinen, mitä uudesta kopiosta maksoin. Kiitokset vielä Paaville… wink wink.

Kunhan tässä hieman ehtii treenailemaan, niin ehkä vielä joskus ilmaannun Livenkin puolelle.

Hitmanin kaltaista kokopitkää arvostelua en kuitenkaan lupaa. Kirjoitin arvostelun lähinnä palautellakseni intin aikana kadonnutta kirjoitusrutiinia. Jatkossa saatan julkaista joitain yksittäisiä peliarvosteluja sellaisista peleistä, joista en tee arvostelua KonsoliFINille, mutta varsinaisesti mitään arvostelusivustoa tästä ei olla tekemässä.

OMG! Redhead!

Heh, lupaukset ovat lupauksia. Muinaisina inttiaikoinani uhosin värjääväni tukkani punaiseksi, jos (ja kun) pääsisin pois armeijasta. Nyt tuli aika osoittaa, että olen sanojeni mittainen mies.

Ilme kertoo kaiken.

Kun soitat siihen numeroon, veri on käsissäsi

Hitman: Blood Money [Xbox 360]

Merkkihenkilöillä ei ole helppoa. Yksikin väärä päätös tai suusta pulpahtava sammakko voi johtaa vakaviin seurauksiin. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy tuskin osasi odottaa joulukuussa 1963 joutuvansa yhden historian hämärimmän salamurhan uhriksi.

Eidoksen ja IO Interactiven Hitman-pelisarjalla on ideatasolla paljon yhteistä Kennedyn murhan kanssa. Merkittävin ero Dallasin tapahtumien ja tanskalaisen palkkatapposimulaattorin välillä on se, että Hitmanissa täydellistä iskua päästään seuraamaan kiikarin turvallisemmalta puolelta.

Kevätkesästä kauppoihin ilmestynyt Hitman: Blood Money on suositun pelisarjan neljäs osa. Samalla sarjan tähti, kylmäverinen kaljupää Agentti 47, tekee ensiesiintymisensä uuden sukupolven konsolilla. Pelialustan lisääntyneet prosessoriytimet ja uudet graafiset kikat eivät ole kuitenkaan muuttaneet Hitmania juuri lainkaan. Vaikka selkeitä uudistuksia jääkin kaipaamaan, tuttu ja toimiva pelimekaniikka yhdistettynä hyvään kenttäsuunnitteluun ja kiinnostavaan juoneen on toisaalta takuu pelin laadusta.

Agentti 47:lla on työssään lukuisia apuvälineitä. Kohteen voi siirtää tuonpuoleiseen muun muassa kuristusvaijerilla, vasaralla, myrkyllä tai ampuma-aseella. Aseista löytyy niin pistoolia, tarkkuuskivääriä kuin sarjatuliaseitakin. Useimmiten palkkatappajalle riittää kuitenkin pelkkä pistooli. Vain muutamissa harvoissa operaatioissa tarkkuuskivääristä on etua. Osa aseista on päivitettävissä esimerkiksi äänenvaimentimella, kevyemmällä rungolla, tehokkaammilla luodeilla tai paremmalla kiikarilla. Maksuvälineenä toimii tehtävistä ansaittava raha.

Toisin kuin monissa muissa toimintapeleissä, Hitman: Blood Moneyssa ylenpalttinen tappaminen ei ole kannattavaa. Räiskintä johtaa nopeasti omaan hautaan tai ainakin tulojen menetykseen. Tehtävistä käteen jäävä palkka on suoraan verrannollinen suorituksen puhtauteen. Nokkela murhamies hyödyntää mieluummin valeasuja kuin aseitaan pyrkiessään vartioiduille alueille. Ja jos aseeseen on tartuttava, ruumis tietysti piilotetaan ennen kuin se kerää katseita.

Pelin monipuolinen kenttäsuunnittelu onneksi mahdollistaa useita ratkaisumalleja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Aina ei tarvitse edes fyysisesti koskea murhattavaan, sillä Blood Moneyn uutuutena on murhien lavastaminen onnettomuuksiksi. Kun kohde saa mystisen sairaskohtauksen myrkytetystä kakkupalasta 47:n ollessa jo turvallisesti kotimatkalla, onnistumisen fiilis on korkeimmillaan.

Hitman: Blood Moneyn pelattavuudessa ei ole juurikaan valittamista. Kamerakulmia on kaksi, kolmannen ja ensimmäisen persoonan vinkkeli, ja niiden välillä voi palloilla reaaliajassa tattia klikkaamalla. Vain muutamat pelisysteemin rajoitteista kielivät kömpelyydet erottuvat jämäkästä linjasta. Esimerkiksi nurkassa nukkuvaa hahmoa on lähes mahdoton saada hengiltä muuten kuin ampumalla, koska jostain syystä 47 ei saa iskujaan osumaan näin matalalle, ei edes kyykyssä ollessaan. Kuristusvaijerin käyttökin onnistuu vain ja ainoastaan hahmon selän takaa. Toinen pieni miinus on annettava ruumiiden piilotusmahdollisuuden rajoittumisesta lähes samannäköisiin laatikoihin. Ruumista ei saa asetettua esimerkiksi kaappiin, vaikka pelaaja itse pääseekin sinne piiloon.

Kaiken kaikkiaan peli on kuitenkin ammattitaidolla tehty kokonaisuus. IO:n taipumus tuottaa tyylikästä grafiikkaa näkyy alun ränsistyneestä huvipuistosta loppupään yökerhoihin, eikä Jesper Kydin ääniraitaakaan voi kritisoida. Pelin arvoa onnistuu laskemaan vain sen lyhyehkö kesto, sillä moninpeliähän juonivetoiseen pakettiin ei sisälly. Tästä huolimatta Blood Money on kokeilemisen arvoinen älykästä toimintapeliä kaipaaville ja kuuluu jokaisen Hitman-fanin pelilistalle; kyse on Agentti 47:n hengestä.

• Pelin kotisivut

Käännä Microsoft-pisteet euroiksi

Xbox Liven pre-paid-rahayksikkö Microsoft Points (“Microsoft-pisteet”) on monesti hämäävä Marketplacella ostoksia tehdessä. Nyt verkkoon on kuitenkin ilmestynyt näppärä laskin, jolla pisteet voi vaivattomasti kääntää useiksi eri rahayksiköiksi, myös euroiksi.

Seuraavassa on Marketplace-tavaroiden tyypillisimpiä hintoja käännettyinä:

• 20 MSP = 23,26 senttiä
• 60 MSP = 69,78 senttiä
• 100 MSP = 1,16 euroa
• 150 MSP = 1,74 euroa
• 200 MSP = 2,33 euroa
• 250 MSP = 2,91 euroa
• 400 MSP = 4,65 euroa
• 800 MSP = 9,30 euroa
• 1200 MSP = 13,96 euroa