Mitä? Kuka? Minä?

Helsingin Sanomat kirjoittaa verkkosivuillaan:

“Poliisi eristi maanantain ja tiistain välisenä yönä risteysalueen Porin
keskustan tuntumassa. Kadun reunaan Luvianpuistokadun ja Maamiehenkadun risteyksessä oli jätetty noin 40 senttiä pitkä kranaatti.

Paikalle kutsutut pommiasiantuntijat totesivat kranaatin olevan vain käytetty hylsy, joka oli peräisin raskaan singon harjoituskranaatista.”

…

“Kranaatti kuljetettiin varmuuden vuoksi pommivaunulla puolustusvoimien hävitettäväksi. Poliisi epäilee kranaatin olevan viety jostakin varuskunnasta.”

Jaa’a. Mitähän sitä on tullut taas humalapäissä tehtyä. “Nokun mä luulin et sois hyvä läpppä.” Not. Jos joku kerran sai tuollaisen mötikän varuskunnasta vietyä, miksi ihmeessä ei pitäisi sitä itsellään “matkamuistona”? Ei meinaan joka pojan tai tytön hyllyn päältä vastaavaa löytyisi.

Paitsi että matkamuistojen vieminenhän on kiellettyä. Oops.

Nolla napsahti!

“Mä lähden himaan”, raikasi kasarmin käytävillä kello 5.48 tänä aamuna. Se kauan odotettu heinäkuun aamu koitti siis viimein. Kapiaiset piinasivat meitä vielä viimeisillä varusluovutuksilla ja loputtomalta tuntuneella odotuksella, ennen kuin tohtivat laskea sotilaspassin intin kuluttamiin käsiimme. Ja sen jälkeen reserviin poistuimme, huojentuneina.

Viimeiset inttikuvat löytyvät luonnollisesti mediasivustoltani.

Uusille mosille toivotan reiluja hajoamisia niin aamupuuroon, tetsariin, hyttysiin, helteisiin, sipaan kuin myös tuleviin kipinöihinne. Pitäkää kuitenkin mielessänne, että intti on vain inttiä; sitä ei kannata ottaa liian vakavasti. P-kausi on kaikkein pahin, sen jälkeen kaulus löystyy ja henki pääsee kulkemaan vapaammin.

Näin jälkikäteen hieman harmittaa, etten kirjannut ylös P-kauden ajatuksiani. Niissä olisi ollut aihetta yhteen jos toiseenkin kulmakarvoja nostattavaan blogikirjoitukseen. Ja jos kirpeänsävyisistä itkukirjeistä ei olisi muuta iloa ollut, niiden lukemisesta olisi varmasti näin jälkikäteen nauttinut.

Tähän loppuun sorvasin pienen aforismin, joka toivottavasti helpottaa uusien mosien palvelukseenastumista:

Hajosin, mutta kaverit kokosivat minut yhteen — entistä ehommaksi.

Aamut vähenee, pidot paranee

Virallinen TJ-luku (lue, mosa: tänään jäljellä aamuja) on kahdeksan. Tämän viikon kuntoisuuslomavyöryn ansiosta varsinaisia kassuaamuja on kuitenkin enää kolme, ja niistäkin vain yksi päivä kuluu kokonaan Vekaranjärven maisemissa. Jahuu!

Kuntsari napsahti palvelusajan viimeisestä lihaskuntotestistä ja cooperista. Lisäksi koko ykkös- aka 95-jaos palkittiin yhdellä kuntoisuuslomalla patterin sisäisen salibandyturnauksen voitosta.

Ykkösjaos vei paitsi kaikkia muita jaoksia, myös kapiaisia (mosa, valot päälle: henkilökuntaa). Sävel oli tuttu jo tiistailta, jolloin patterin sisäisessä voimamieskisassa 95:n äijät löivät muut köydenvedossa. Tuosta voitosta ei kuitenkaan palkittu muita kuin köyden päässä rehkineitä, eli raavaimpia kavereita.

Tämän viikon ohjelma oli varsin miellyttävä: pari liikuntatestiä ja skabailua. Nyreyttä aiheuttivat ainoastaan lääkärintarkastus ja piinallinen loppukysely. Ensi viikolla ovat vuorossa paraati ja kamojen luovutus.

Pian maanpäällinen helvetti on takanapäin.

Lisäsin mediasivustolle kolme uutta (suppeahkoa) inttikuvasettiä sekä heikkolaatuisen videon 95:n ja kapiaisten välisestä salibandymatsista.

Vara-avain intin malliin

Mitä tapahtuu, kun lomilta palaava varusmies huomaa unohtaneensa kaappinsa avaimen kotiin ja jättäneensä avaimen kaksoiskappaleen lukittuun kaappiin? Haetaan se oikea vara-avain, tietysti.

• Katso video (200 kt, vaatii QuickTimen)

Ja mitä me tästä opimmekaan…

Pakollinen Lohtaja Update

Viikko vierähti, kun meikäpoika Lohtajan hiekassa kierähti. Reissu oli henkisesti uuvuttava, enkä ainakaan tähän haavaan pysty kirjoittamaan mitään syvääluotaavaa raporttia ilmatorjuntaleirin kulusta. Pieniä paloja beach-elämästä on kuitenkin poimittavissa mediasivustoltani:

• Kuvat (Kuvasarja Inttikuvia 5 – Lohtaja)
• Videot 

Viikon niukka inttipäivitys

Tällä viikolla en juurikan täydentänyt kuvakokoelmaani Vekaranjärveltä. Syynä tähän on se, että köpöttelen jalan rasitusvamman vuoksi kepeillä enkä ollut mukana toiminnassa. Varsinaisesti mitään erikoista ei ohjelmassa olisi ollutkaan, sillä se suuri rypistys, yli viikon kestävä Lohtajan ampumaharjoitus, alkaa ensi viikolla. Ymmärrettävästä syystä kasarmilla vallitsi lievästi odottava tunnelma.

Sen verran vaivauduin punkasta ylös, että kävin seuraamassa lataajien harjoituksia. Nappasin treenistä viikon ainoat kuvat:

Patruunat kannuun | Aseen vireen poisto 

Kuvissa näkyvä tykki on siis aiemmin haukkumani 23ItK95. Kaksi putkea tarjoavat yli 30 laukauksen tulinopeuden per sekunti niin kranaateilla kuin panssariammuksillakin – siis olettaen, että kaikki toimii. Emme kuitenkaan ammu pitkiä sarjoja hajonnan takia. Lisäksi tykin vyökannuun ei mene kuin puolensataa panosta, joten liipaisimet pohjassa paukuttaminen imisi vyöt tyhjiksi alta aikayksikön.

Ainiin, kokeilin videon kuvaamista kännykällä. Tuvassa-niminen pätkä on "editoitu" puhelimen omalla "videoeditorilla". Videon katsomiseen vaaditaan QuickTime.

Kun ei toimi, ei toimi

Suomen armeijan kyky torjua ilmauhka on reilun 50 päivän kuluttua valmistuvan ilmatorjuntamiehen silmissä heikko. Unohdetaan heti aluksi se tosiseikka, ettei moni oikeasti odotakaan 60-luvun Sergei-tykistä polveutuvan 23ItK95:n ampuvan alas moderneja pommittajia tai hävittäjiä. Odotettu funktio on häirintä, joka pakottaisi viholliset nousemaan ilmatorjunnan ohjusjärjestelmille optimaaliselle korkeudelle.

Mutta miten toteuttaa häirintää tykin toimiessa silloin, kun sitä huvittaa?

En ole ollut yhdelläkään ampumaleirillä, jolla yhdessäkään jaoksen kolmesta tykistä ei olisi ollut vikaa. Joskus tykin suuntausjärjestelmä pyörittää automaattisesti tykkiä ympäri, joskus tykki päättää olla reagoimatta tulenjohdon maalinosoitukseen ja joskus ruutuun hyppää täysin käsittämättömiä virheilmoituksia kesken ammunnan. Ja jos tykeissä ei ole vikaa, sitten jokin muu on rikki. Viime leirin ammunnat etenivät kohtuullisen hyvin siihen asti, kunnes tulenjohtoryhmän maalinosoituskeskus hajosi.

95-jaoksen kalusto on pelottavan epäluotettavaa. Ja aivan varmasti niihinkin "huipputeknisiin" laitteisiin on uhrattu yksi jos toinenkin veronmaksajien lantti.

Inttiviikko lyhyesti

Kulunut viikko oli yksi rankimmista viikoista omana inttiaikanani. Seuraavassa lyhyt tiivistelmä päivien tapahtumista:

Tiistai

Vappuvapailta palattiin maanantai-iltana. Heti tiistaiaamuna (krapulaista) joukkoamme odotti 12 minuutin juoksutesti eli tutummin "Cooper". Oma tulokseni kohosi 2465 metriin. Alunperin ennätin kiertää rataa vain 1900 metriä, ja parannus oikeutti yhteen kuntoisuuslomapäivään.

Iltapäivällä suuntasimme apuaseammuntaan ampumaradalle. Kyseinen apuase on 23ItK95-tykin kylkeen pultattava rynnäkkökivääri, joka on tarkoitettu tykin suuntauksen harjoitteluun ilman oikeita kranaatteja. No, ampumaradan takana oleva metsikköhän oli tietysti kuiva kuin aavikko eikä mikään estänyt tulivanan peräänsä jättävien valojuova-ammusten kimpoilua pöpelikköön. Tulos: metsäpalo. Onneksi liekit havaittiin riittävän ajoissa eikä tuuli ennättänyt yllyttää paloa hallitsemattomaksi. Nopean toiminnan ansiosta vahingot mitataan lähinnä sulaneissa kengänpohjissa. Kuvia palopaikalta on mediasivustollani.

Tapahtumien johdosta apuase on toistaiseksi käyttökiellossa.

Keskiviikko – torstai

Keskiviikkona ja torstaina oli vuorossa ryhmätaitokilpailu, jossa liikuttiin ryhmissä suunnistaen rastilta toiselle. Matkaa yön yli kestäneelle lenkille kertyi tiettävästi noin 30 kilometriä. Täyspakkauksen kantaminen ja kuuma sää uuvuttivat nopeasti, mutta todellinen ongelma itselleni oli jalkojen kuluminen. Heti alkumatkasta syntyneet rakot pakottivat muuttamaan askellusta ja johtivat rasitusvamman syntymiseen. Keskeytys tuli noin 15 kilometrin kohdalla.

Perjantai

Prikaatin vuosipäivä ja paraatimarssi. Paikalla oli veteraaneja ja kultakauloja. Itsehän tosin olin vempassa lepuuttamassa ikuisesti ryhmätaitokilpailusta katkeria koipiani.

Kuvia intistä ja Oblivionista

Lisäsin mediasivustolleni (hakkiz.1g.fi) muutamia intti- ja Oblivion-kuvia. Kuvat on otettu K750i:llä, mikä Oblivionin tapauksessa on aiheuttanut kuvanlaadun heikkenemistä putkinäytöstä johtuen.

 Tietämättömille: Oblivion on Bethesda Softworksin The Elder Scrolls -videopelisarjan neljäs osa. Omistan pelin Xbox 360 -version.