Hakkiz.1g.fi uudistui

Uusi pornompi ilme, uudet pornommat kuviot. Tai sitten ei. Joka tapauksessa uusin hakkiz.1g.fi-etusivun viime viikon lopulla. Tarkoituksena oli käyttää niin paljon värejä kuin suinkin silmä kestää katsoa. Samalla vanha, jo pari vuotta samanlaisena pysynyt design sai kyytiä ja tilalle tuli ainakin omasta mielestäni modernimpi ja trendikkäämpi ulkoasu. Nyt etusivulta on mahdollista nähdä poimintoja kuvagallerian sisällöstä sekä vilkaista Youtube-videoita, jotka olen joko itse tehnyt tai bongannut suosikkeihini. Käy tsekkaamassa paiskaamalla tätä!

Päivitys kuvapalveluun

Oho, hakkiz.1g.fi/kuvat/ on muuttunut. Palvelua ylläpitävä Nebula on ystävällisesti siirtänyt gallerian versioon 2.0, joka sisältää monia parannuksia vanhaan. Nyt kuvien selailu on entistä helpompaa ja taustavärin voi valita vaaleasta ja tummasta (oletus).

Kiiltävä peliunelma vai kallis koriste?

Päivitetty 7.2.2007

PLAYSTATION 3 TULI TALOON

Monet ovat pitäneet minua konsoliasoissa vihreäsilmäisenä Xbox-fanaatikkona. Mielikuva ei ole ollut täysin perusteeton, sillä alkuperäinen Xbox on ollut alusta alkaen lähellä sydäntä. Myöhemmin hankitut PlayStation 2 tai GameCube eivät hyvistä peleistään huolimatta kyenneet viemään ykköskonsolin paikkaa.

Xbox 360 sen sijaan ei ole vakuuttanut edeltäjänsä tavalla. Konsoli on monissa asioissa hyvä ellei jopa mainio, mutta tietyt peruslähtökohdat ovat muuttuneet.

Kun viikko sitten hankin PlayStation 3:n Hongkongista, olen oppinut ymmärtämään paremmin Xboxin ja Xbox 360:n eroja. Xbox oli omana aikanaan kuin ylemmän hintaluokan luksusauto perheauton hintalapulla. Hintaan sisältyi kaikki talvirenkaista ilmastointiin ja sateliittipaikantimeen. Xbox 360 sen sijaan on vain keskivertoauto keskivertohintaan. Se kyllä kulkee kovaa, mutta kyyti ei ole yhtä huoletonta kuin varustellummalla autolla.

On huvittavaa seurata, miten Microsoft pyrkii olemaan konsolimarkkinoilla kuin Sony oli PlayStation 2:llaan. Toisaalta Sony pyrkii olemaan enemmän alkuperäisen Xboxin kaltainen. Molemmat valmistajat luonollisesti haluavat korjata edellisen polven heikkoutensa, mutta ilmeisesti toisen ideat ovat omaa visiota parempia.

Siinä missä kustannustehokkuutta tavoitteleva Xbox 360 on ottanut takapakkia Xboxista muun muassa massamuistiasioissa, PlayStation 3 muistuttaa hyvässä mielessä siitä, miksi pidin niin kovasti Xboxista. Se tarjoaa käytännössä kaiken yhdessä paketissa. Suunnittelussa on selvästi vältetty käyttäjää kiusaavia kompromisseja senkin uhalla, että laitemyynti jää tappiolliseksi.

Parhaat palat Itä-Suomen kiertueelta

Viimeisen viikon aikana olen istunut piinallisen paljon autossa. Ensin oli vierailu Jyväskylässä viikonloppuna, ja jo tiistaina Via Karelia johdatteli matkaajaa kohti tulevaa kotikaupunkiani Joensuuta. Kaupungilla sompailu ja yö keskustan hotellissa eivät tarjonneet järin pitkää lepoa pakaralihaksille, sillä jo keskiviikkona odotti lähtö kotiseudulle Kouvolan ja Elimäen rajalle, Kymijoen rantamille. Paluureitti kiersi menomatkaa hieman lännempää Sinistä tietä pitkin. Mistäköhän lie teille nuo nimet repäisty?

Alla ovat mahan mielestä parhaimmat palat reissusta:

Menomatkalla Viipurinportin ABC tarjoili varsin herkullisen pippuripihvin kermaperunoiden kera. Pannua ei kehdannut anastaa, vaikka mieli teki.

Surullisia säveliä ilmaiseksi

Bongasin GamesPressistä kauhupeli Sadnessin Sad Theme -kipaleen. Minulle biisin lataaminen maksoi yhden GP Pro -pisteen, Te saatte sen ilmaiseksi klikkaamalla tästä. Biisi on tarkoitettu jaettavaksi, joten ei huolta.

Sadness on eräs Nintendo Wiin kiinnostavimmista peleistä. Sitä kehittää verrattain tuntematon puolalaisstudio Nibris. Tai itse asiassa Nibris vain suunnittelee peliä. Sadnessiä ohjelmoi 30-henkinen Frontline Studios, ja pelin kuvittaa peli- ja elokuvagrafiikkaan erikoistunut Digital Amigos. Uuden sukupolven pelinkehitystäkö?

Sadness pitäisi valmistua vuoden 2007 lopulla. Alla on peliä koskeva englanninkielinen lehdistötiedote.

Tuli hännän alla

Kiirettä pitää, vaikka Suomen kesä se ei edelleenkään suostu päästämäään otteestaan. Blogissani on ollut kahden erittäin suositun kirjoituksen jälkeen tyyntä. Tämä johtuu siitä, että tein pienimuotoisen maailmanympärimatkan käyden ensin Lontoossa ja sitten Tokiossa. Japanin pääkaupungin yölle ei yksinkertaisesti löydy vertaista.

Ei vaineskaan. Todellisuudessa viime aikoina ei ole tapahtunut juuri mitään, mistä kirjoittaa blogiin. Jos se ketään lämmittää, julkaisin täälläkin mainitusta Rockstarin Table Tenniksestä arvostelun KonsoliFINissä. Omasta mielestäni tekstin minimalistisen helppolukuinen tyyli tekee arvostelusta yhden parhaimmistani. Tapanani on sortua liian monimutkaisiin lauserakenteisiin, mikä osaltaan johtuu täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin takertumisesta.

Lisäksi olen pelleillyt PGR3:n Photo Moden kanssa. Yllä oleville PGR3-kuville löytyy jatkoa mediasaitilta. Microsoft ja Bizarre ansaitsevat kaiken kiitoksen pelin viimeisimmästä päivityksestä, joka lisäsi paitsi uusia pelimuotoja myös mahdollisuuden lähettää Photo Moden kuvia Internettiin.

Alkaen tästä päivästä ja jatkuen ensi viikon puoliväliin olen oikeasti kiireinen. Lähden nyt aamupäivän aikana Jyväskylään ties miten pitkäksi aikaa. Ensi viikon alussa vuorossa on Joensuu, jossa kiertelen uskoakseni ainakin kaksi päivää. Saapa nähdä, jos reissuilta tarttuisi mukaan jotain blogahdettavaa. Epäilen.

Nolla napsahti!

“Mä lähden himaan”, raikasi kasarmin käytävillä kello 5.48 tänä aamuna. Se kauan odotettu heinäkuun aamu koitti siis viimein. Kapiaiset piinasivat meitä vielä viimeisillä varusluovutuksilla ja loputtomalta tuntuneella odotuksella, ennen kuin tohtivat laskea sotilaspassin intin kuluttamiin käsiimme. Ja sen jälkeen reserviin poistuimme, huojentuneina.

Viimeiset inttikuvat löytyvät luonnollisesti mediasivustoltani.

Uusille mosille toivotan reiluja hajoamisia niin aamupuuroon, tetsariin, hyttysiin, helteisiin, sipaan kuin myös tuleviin kipinöihinne. Pitäkää kuitenkin mielessänne, että intti on vain inttiä; sitä ei kannata ottaa liian vakavasti. P-kausi on kaikkein pahin, sen jälkeen kaulus löystyy ja henki pääsee kulkemaan vapaammin.

Näin jälkikäteen hieman harmittaa, etten kirjannut ylös P-kauden ajatuksiani. Niissä olisi ollut aihetta yhteen jos toiseenkin kulmakarvoja nostattavaan blogikirjoitukseen. Ja jos kirpeänsävyisistä itkukirjeistä ei olisi muuta iloa ollut, niiden lukemisesta olisi varmasti näin jälkikäteen nauttinut.

Tähän loppuun sorvasin pienen aforismin, joka toivottavasti helpottaa uusien mosien palvelukseenastumista:

Hajosin, mutta kaverit kokosivat minut yhteen — entistä ehommaksi.

Aamut vähenee, pidot paranee

Virallinen TJ-luku (lue, mosa: tänään jäljellä aamuja) on kahdeksan. Tämän viikon kuntoisuuslomavyöryn ansiosta varsinaisia kassuaamuja on kuitenkin enää kolme, ja niistäkin vain yksi päivä kuluu kokonaan Vekaranjärven maisemissa. Jahuu!

Kuntsari napsahti palvelusajan viimeisestä lihaskuntotestistä ja cooperista. Lisäksi koko ykkös- aka 95-jaos palkittiin yhdellä kuntoisuuslomalla patterin sisäisen salibandyturnauksen voitosta.

Ykkösjaos vei paitsi kaikkia muita jaoksia, myös kapiaisia (mosa, valot päälle: henkilökuntaa). Sävel oli tuttu jo tiistailta, jolloin patterin sisäisessä voimamieskisassa 95:n äijät löivät muut köydenvedossa. Tuosta voitosta ei kuitenkaan palkittu muita kuin köyden päässä rehkineitä, eli raavaimpia kavereita.

Tämän viikon ohjelma oli varsin miellyttävä: pari liikuntatestiä ja skabailua. Nyreyttä aiheuttivat ainoastaan lääkärintarkastus ja piinallinen loppukysely. Ensi viikolla ovat vuorossa paraati ja kamojen luovutus.

Pian maanpäällinen helvetti on takanapäin.

Lisäsin mediasivustolle kolme uutta (suppeahkoa) inttikuvasettiä sekä heikkolaatuisen videon 95:n ja kapiaisten välisestä salibandymatsista.

Pakollinen Lohtaja Update

Viikko vierähti, kun meikäpoika Lohtajan hiekassa kierähti. Reissu oli henkisesti uuvuttava, enkä ainakaan tähän haavaan pysty kirjoittamaan mitään syvääluotaavaa raporttia ilmatorjuntaleirin kulusta. Pieniä paloja beach-elämästä on kuitenkin poimittavissa mediasivustoltani:

• Kuvat (Kuvasarja Inttikuvia 5 – Lohtaja)
• Videot 

Viikon niukka inttipäivitys

Tällä viikolla en juurikan täydentänyt kuvakokoelmaani Vekaranjärveltä. Syynä tähän on se, että köpöttelen jalan rasitusvamman vuoksi kepeillä enkä ollut mukana toiminnassa. Varsinaisesti mitään erikoista ei ohjelmassa olisi ollutkaan, sillä se suuri rypistys, yli viikon kestävä Lohtajan ampumaharjoitus, alkaa ensi viikolla. Ymmärrettävästä syystä kasarmilla vallitsi lievästi odottava tunnelma.

Sen verran vaivauduin punkasta ylös, että kävin seuraamassa lataajien harjoituksia. Nappasin treenistä viikon ainoat kuvat:

Patruunat kannuun | Aseen vireen poisto 

Kuvissa näkyvä tykki on siis aiemmin haukkumani 23ItK95. Kaksi putkea tarjoavat yli 30 laukauksen tulinopeuden per sekunti niin kranaateilla kuin panssariammuksillakin – siis olettaen, että kaikki toimii. Emme kuitenkaan ammu pitkiä sarjoja hajonnan takia. Lisäksi tykin vyökannuun ei mene kuin puolensataa panosta, joten liipaisimet pohjassa paukuttaminen imisi vyöt tyhjiksi alta aikayksikön.

Ainiin, kokeilin videon kuvaamista kännykällä. Tuvassa-niminen pätkä on "editoitu" puhelimen omalla "videoeditorilla". Videon katsomiseen vaaditaan QuickTime.